Päiväristeily Tallinnassa

Huhhuh mikä reissu! Yritän kertoa lyhyesti, jos tätä nyt mitenkään pystyy...
Keskiviikkona saatiin kuulla että torstaina ei ole meille tunteja, joten päätettiin extempore- lähteä päiväristeilylle Viroon. Johanna varasi liput, vanhemmat raapusti lupalaput. Äidiltä löytyi vielä alennuskupongit joilla päästäis 2 eurolla per naama! Noniin kaikki oli ihan innoissaan!
No saavuttiin Viking Linen satamaan siinä ennen yhtätoista kun meidän laivan piti lähteä keskipäivän aikaan. Jonotettiin lipputiskille, ja annettiin passit luukulla olevalle naiselle.
"Jaa teitä onkin aika monta alaikäistä?"
"Joo, neljä 17 vuotiasta ja yksi aikuinen. Mut näillä on lupalaput mukana."
"Joo no meillä ei käy lupalaput, pitää olla vähintään yksi huoltaja mukana risteilyllä."

Tosi hienoa, tässä vaiheessa kaikki oli ihan että no mitä nyt sitten pitäis tehä? Tais tulla Stadipäivä.

 

  Istuttiin syrjemmälle penkille istumaan. Kaikki soitteli ihan paniikissa vanhemmilleen että nyt ei päästykään laivaan. No Reetta rupes selaamaan Silja Linen nettisivuja, ja sieltä olis parin tunnin päästä lähössä laiva. Soitettiin vielä sinne ja varmistettiin; Silja Linella päästään lupalapuilla päiväristeilylle. Jes!
Kysyttiin joltain mieheltä suuntaa, ja se sanoi että Silja Linen terminaaliin on 20 minutin kävelymatka. No mehän reippaina nuorina lähettiin hipsimään sinne päin.

Hirmu tuulisen ja pitkän mukulakivimatkan jälkeen oltiin vihdoin Silja Linen terminaalin aulassa. Kuunnes ruvettiin kattomaan valotauluja. Tukholma, Stockholm, Tukholma...
Ei oo todellista. Oltiin Silja Linen Tukholman terminaalissa.
No missä on Tallinnan laivat? Sinne on ratikalla 20 minutin matka yhden vaihdon kanssa.
Tässä vaiheessa rupes jo vähän hermot pettämään.

Istuttiin ratikkapysäkille kattomaan karttaa. Mihin suuntaan ollaan menossa? Millä ratikalla päästään perille? Kesti kahden ohikiitävän ratikan ajan meiltä tajuta että oltiin väärällä puolella tietä. Vihdoin päästiin kyytiin, matka jatkukoon.
Hypättiin Rautatientorilla pois kyydistä, ja istuttiin alas odottamaan seuraavaa ratikkaa, joka veisi meidät päätepysäkille, eli Silja Line Tallink terminaaliin.
Meidän ratikka tuli, mutta korkealattiaisena. Eihän pyörätuolin kanssa me sinne päästy. Odotettin vähän lisää.

Vihdoin päästiin oikeaan paikkaan: Silja Line Tallink.
Juostaan lippuluukulle. Mitä sanoo kassaneiti?
"Nää teidän lupalaput on vapaamuotoiset, ne ei käy täällä. Pitää olla täytettynä Silja Linen oma lupalappulomake."
Teki suoraansanoen mieli potkasta sitä muijaa naamaan tässä vaiheessa.
Onneksi se oli sen verran mukava ja varmaan näki että me kärsittiin, niin se niittas meidän lupalaput kiinni niihin virallisiin lappuihin ja toivotti hyvää matkaa.
Herranjumala kiitos!!!

Loppureissu meni oikein sujuvasti, kaikilla tuntu olevan hauskaa ja kukaan ei valittanu mistään vaikka reissu lähtikin niin kamalan huonosti käyntiin. Naurettiin alkureissun kommelluksille mahat kipeinä :-D
Kierreltiin kauppoja mut ajauduttiin sen verran kauas satamasta että aurinko laski ja oli tosi kylmä, ja mä tietenkin auringon paistaessa aamulla luulin pärjääväni paksulla villatakilla. No mulla tuli jalkoihin joku tosi outo pistely-hypotermia-kipu-paleltuma-ongelma.
Se kuitenkin meni ohi kun pääsin lämpimään laivaan.

Sen verran sanon vielä että en tuu koko ikänäni unohtamaan tätä: mun ensimmäinen laivareissu ilman vanhempia mukana. Aivan loistavaa! Oli kyllä ihan laittoman hauskaa :-D
Kiitän kaikkia jotka jaksoivat tän lukea, ja tietenkin mun ihanaa #faktoja porukkaa joka nauratti mua silloinkin kun teki mieli kaatua maahan mahalleen itkemään. Ootte rakkaita. ♥

- tinja